Kello oli jo yli kahdeksan illalla, kun heräilin. Jotain iltapurtavaa oli saatava ja mehua. Vastapäätä hotellia on ruokakauppa, joka on auki kuulema yöyhteen. Sieltä kävin juustosiivuja, jotain murenevia herkkukeksejä ja mehuja. Mutta iltahan oli vielä nuori, joten ei kun uusia ihmeitä etsimään. Nälkä oli jo kuitenkin sen verran vieraana, että päätin syödä jotain lähimmässä ruokapaikassa. Sadan metrin päässä hotellista sellainen olikin, jokin intialainen ravintola. Terassilla oli muutamia ruokailijoita, kaikki Intian niemimaan suunnalta. Tilasin muistaakseni kanaa jossain maustekastikkeessa ja sitä pitaleipää (siellä eri nimellä). Mukaan tuli myös salaattia. Nyt oli erittäin maukas annos, joten kaikki söin. Hinta oli ehkä 12 dirhamia eli kolme euroa. Sitten metroon ja kohti seuraavaa ihmettä, Dubai Mallia, maailman suurinta ostoskeskusta. Liikkeitä siellä pitäisi olla 1200 ja ravintoloita 300. Tuohon on kyllä laskettu mukaan kaikki pikkuputiikit ja kahvilatkin, luulen. Metroaseman nimi on Burj Khalifa - Dubai Mall. Nimittäin se maailman korkein torni on ihan ostoskeskuksen vieressä. Metroasemalta ostarille on melkoisesti matkaa ja siellä olikin ainakin viisi pitkää kuljetinta, sellaisia mitä pitkin isoilla lentoasemilla kuljetaan.
Kun astuin ostoskeskuksen pääaulaan, ensiksi huomiota kiinnitti erittäin kiiltävät lattiat. Myös seinät kiilteli ja oikeastaan kaikki, ei roskan roskaa tai hiekanjyvää missään. Liikkeitä on kolmessa kerroksessa ja ne on järjestetty toimialojen mukaan. Yhdellä sivustalla on Rolexeja ja muita aitoja luksuskelloja, toisella kultaa ja koruja, kolmannella tyylihuonekaluja. Ja muotia: naisten vaatteita ja laukkuja ja kenkiä. Kaikki maailman huippumerkit ovat varmasti edustettuina. Keskikäytävän molemmilla sivustoilla on sivukäytäviä, joissa taas lisää liikkeitä. Sitä en tiedä, millä ne katteensa hankkivat, koska ihmisiä oli koko kompleksissa aika harvassa. Enkä oikeastaan nähnyt yhtään asiakasta missään liikkeessä, tosin kello oli jo varmaan kymmenen illalla. Siellä täällä on isoja nahkaisia nojatuoleja, joissa voi jalkojaan lepuuttaa. Ostari on auki ympäri vuorokauden, mutta monet liikkeet näyttivät sulkevan ovensa jo kymmeneltä.
Toisessa päässä keskikäytävää alkoi kohista ja vastaan tuli vesiputous. Se näkyi olevan yksi niistä pakollisista paikoista, joissa turistin on itsensä kuvautettava. Tai selfitettävä. Niinpä en jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan pyysin yhtä tyttöä ottamaan kuvan lieksalaisesta. Hän olisi ottanut sen lähempääkin, mutta halusin että muutkin matkailijat mahtuvat mukaan. Kello alkoi jo lähetä puolta yötä, joten äkkiä metroon. Liikenne nimittäin loppuu klo 24. Hyvin nukutti seuraavana yönä. Kun oli sitä iltapalaakin varalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti